Alkukankeutta

No niin. Saapa nähdä miten tämä tulee onnistumaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta (mitä ikinä se tarkalleen ottaen tarkoittaakaan...)

Olen pian 27-vuotias nainen, viimeistä vuotta ammattikorkeakoulussa opiskeleva ja läski. Syy, miksi aloitan tämän blogin on se, että tarvitsen paikan jonne purkaa anonyymisti ajatuksiani ja kieroutunutta kehonkuvaani. Paikan, jossa ei tarvitse kuunnella läheisten sääliviä tai ihmetteleviä kommentteja, jossa saan rauhassa raivota yleiselle kauneusihanteelle, jossa voin miettiä ajatusmallejani elämänvalintojeni takana ja noin yleisesti muutenkin kirjoittaa naisena olemisesta ja marmattaa "aikuiseksi naiseksi" kasvamisesta (koska jälkimmäistä en ainakaan vielä ole).Sisällön laadusta en mene takuuseen.

Kaikki on lähtenyt siitä, että jo lapsuudessa aloin kasvaa hiljalleen kieroon. Yksi hyvin nuorena koettu traumaattinen elämänkokemus ja sen seuraamukset ovat varmistaneet, että käsitys itsestäni ei luultavasti ole sieltä terveimmästä päästä. Toisaalta olen onnistunut ylittämään monia vastoinkäymisiä ja elänyt jokseenkin "normaalia" elämää (voin jo tässä vaiheessa sanoa inhoavani "normaali"-käsitettä, eli jos on kyseisen termin vannoutunut käyttäjä, ei luultavasti tule pitämään kirjoituksistani). Tässä blogissa aion käsitellä erityisesti painoani: sitä mitä se on nyt ja sitä miten tähän pisteeseen on tultu. Ja luultavasti myös sitä, mitä se tulee olemaan tulevaisuudessa. En halua välttämättä kertoa kovinkaan paljon historiastani, mutta saatan valottaa niitä asioita, jotka vaikuttavat minuun edelleen. Ehdottomasti käsittelen niitä asioita, jotka pyörivät mielessäni tällä hetkellä ja jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämääni ja kehonkuvaani. Olivatpa ne asiat mitä hyvänsä.

Tässä vaiheessa on kai ladeltava pöytään inhottavia faktoja. Koen olevani lihava.Tai vähintäänkin ainakin reilusti rehevä. Painan reilusti yli 80kg, ehkä jopa lähemmäs 90kg. En valehtelematta uskalla käydä enää vaa´alla . Kehoni on hyvin epäsopusuhtainen. Minussa on osia, jotka eivät mielestäni kuulu yhteen: jotkut kroppani osista ovat kohtalaisen hoikkia, jotkut taas selkeästi rasvakudoksen peitossa. Painoni on aina heitelly. Pituuteni on 170cm ja vähän päälle. Luustoni on isokokoinen ja tällä tarkoitan sitä, että minulla on leveät hartiat, pitkät jalat, kädet ja selkä ja myös käteni ja jalkani ovat aika isokokoiset. Vaatekaupassa normaalikokojen vaatteet ovat liian pieniä, mutta "isojen tyttöjen" mallistojen vaatteet taas liian isoja. Ainakin tässä tapauksessa olen väliinputoaja. Nuorena olin hyvin hoikka ja urheilullinen, mitä en enää ole. Toisaalta olen ollut aina hyvin lihaksikas ja osittain olen sitä kai vieläkin. Pidän kyllä liikunnasta, mutta harrastan sitä syntisen vähän. Täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeen olen ollut hoikimmillani 21-22 vuotiaana ja painoin silloin 60 kiloa.Se on minun keholleni pieni paino, sillä jos painaisin vähemmän, alkaisin olla jo epäterveellisen laiha. Koin tuohon aikaan todella raastavan eron ja laihduin, koska en syönyt kovinkaan paljon ja liikuin ahdistukseeni. Sen jälkeen uusia suhteita on tullut ja kilot ovat alkaneet lisääntyä. Tuntuu siltä, että mitä onnellisemmaksi tulen, sitä enemmän lihon, mikä ei mielestäni kuulosta kovin loogiselta.

Tällä hetkellä olen ollut vähän vajaa kaksi vuotta parisuhteessa rakkaan poikaystäväni kanssa, jonka kanssa asumme yhdessä. Viimeisen reilun vuoden aikana olen lihonut varmaankin 15 kiloa. Alkaessamme seurustella painoin n. 70kg, ja näin jälkeen päin mietittynä taisin silloin olla juuri sellainen kuin haluaisinkin olla, vaikka silloin pidinkin itseäni lihavana. Nyt antaisin mitä vain, jos voisin sormia napsauttamalla vähentää nuo karttuneet kilot. Painoni ei tosin vaikuta esimerkiksi parisuhteeseeni, ainakaan negatiivisella tavalla. Päin vastoin, poikaystäväni on aina pitänyt pyöreämmistä kuin hoikista naisista. Eli en elä siinä pelossa, että hän jättäisi minut ulkomuotoni takia. Aiemmissa parisuhteissani näin olisi ehkä saattanut käydäkin...

En kuitenkaan ole aloittanut tätä blogia valittaakseni omaa läskiyttäni, sillä tiedostan hyvin, että olen ihan itse omilla valinnoillani saanut tämän sotkun aikaiseksi. Toki selityksiä löytyy, mutta se kuinka uskottavia ne ovat... Joka tapauksessa totuus on, että pidän itseäni todella rumana ja itsetuntoni on saavuttanut pohjalukemat. En pysty lopettamaan painoni ja laihduttamisen ajattelua, mutta samalla näiden asioiden ajattelu ajaa minut vain pahempaan syömisen ja itsesyyttelyn kierteeseen. Tästä ahdingosta yritän ammentaa sisältöä tähän blogiin.

Tavoitteena minulla on päästä siihen pisteeseen, että saisin oman käsitykseni kehostani muokkattua hieman terveemmäksi ja että saisin muutenkin muutettua ajatusmallejani. Toivoisin myös tulevaisuudessa saavani pudotettua painoa, mutta en halua langeta painon kanssa jojoiluun (siihen olen elämässä sortunut jo ihan tarpeeksi).

Tämä ehkä saa riittää tältä erää esittelyksi, jatkoa seuraa... Lue jos kiinnostaa! :)